Mallorca 2-9.10.2019
Soller I |
|
Soller 1
Junamatka Sólleriin (lue: soliér)
Junamatkasta Solleriin näin joku aika sitten TV-matkailuohjelman. Niinpä päätin, että sinne pitää ainakin mennä. Matkailumainoksissa esiteltiin Sóllerin matkoja, joihin sisältyy sekä junamatka että ratikka Sollerista sen satamaan. Tarjoukseen sisältyi täysmenu viehättävässä ravintolassa, hinta 169 €/nokka. Omatoimimatka maksoi 50 €/nokka. Sekin oli vähän kallis, kun otimme junamatkan meno-paluuna. Juna yhteen suuntaan olisi riittänyt. Sillä bussit lähtevät nimenomaan Sóllerin satamasta Palmaan eivätkä maksa kuin pari kolme €.
No niin hotellista julkisella
liikenteellä Espanjan aukiolle, josta maanpäälliselle r-asemalle. Tavalliset
junat samoin kuin bussiliikenne lähtee maan alta, mutta Sóllerin junat
katutasolta. Ensin hankitaan junalippu, tässä tapauksessa yhdistetty juna- ja
raitiovaunu meno-paluulippu, sitten vain junaan ja menoksi.
Juna oli ihan täynnä, vaikka siinä oli vaunuja melkein toistakymmentä. Soller on Mallorcan kauneimpia kaupunkeja ja jo matka sinne on hauska. Vanha puurakenteinen vaunu kulkee kapeata raidetta natisten kohti Tramuntanan vuoriston rinnettä, joka reunustaa koko Mallorcan saaren pohjoisrantaa.
Juna sukeltaa useita kertoja tunneleihin,
kunnes se tulee näköalapaikalle, josta viereen aukeaa 27 km päässä Palmasta
sijaitseva Sóllerin kaupunki laakson pohjassa. Juna pysähtyy, ei vain sen
tähden, että matkustajat saavat tilaisuuden napsia kuvia, vaan koska ollaan
ohituspaikassa, johon kohta saapuukin Sóllerista tuleva juna;
se
ei pysähdy, vaan jatkaa matkaansa.
Ensimmäinen rakennus, jonka kohtaamme
Sóllerissa, on maailman vanhin rautatieasema. Se tunnetaan nimellä Can Mayol
ja on rakennettu vuonna 1606, toisin sanoen jo ennen kuin rautatiet keksittiin.
Laiturilta pääsee portaita pitkin sisäpihalle, jossa on vanha
hevostenjuottoallas. Astun ulos asemarakennuksesta
raitiotiepysäkille, jossa on jo 200 ihmistä jonottamassa ratikkaan, johon mahtuu
vain 100. Päätämme ottaa aikalisän ja juottaa hevosten sijasta itseämme
viereisessä kuppilassa kahvilla ja jäädä jonottamaan seuraavaa ratikkaa.
Paikalle syntyy jälleen pikku hiljaa valtava ruuhka ja kilpailu, kuka mahtuu
kyytiin. Pääsemme onnellisesti kyytiin.