Nizza 20-27.11.2022

Rue d’Antibes

Kävelimme rantakadun itäpäähän asti ja käännyimme sitten takaisin. Kävimme kahvilla, mistä löytyi vaatimaton henkilökunnan vessa. Palasimme takaisin festivaalikeskuksen suuntaan pääostoskatu Rue d’Antibesia pitkin. Yhdensuuntainen katu seuraa vanhaa kuninkaallista Toulonin ja Antibesin välistä tietä. Siellä on sekä valtavirran muotiketjujen liikkeitä että huippusuunnittelijoiden puoteja. Jos katsoo ylös, huomaa liikkeiden lomassa merkkejä hienosta 1800-luvun arkkitehtuurista veistoksineen ja takorautakoristeineen.

Tässä olemme Place de Gaullella, mutta patsas ei selvästikään näytä kenraalilta, vaikka varjon ja selän puolelta ei saa veistoksesta selvää. Oikealla on hotelli New York paraatipaikalla satamatorilla vanhassa satamassa (Port Vieux). Taustalla näkyy kukkulalla sijaitseva Le Suquetin kaupunginosa. Kaupungintalo, jonka edessä on sotamuistomerkki.

Tässä välissä kävimme syömässä yhdessä sataman lähellä olevassa ravintolassa. Sisareni valisti etukäteen, että muistakaa ottaa paljon evästä mukaan, siellä on kallista. Otimme eväitä vain lentomatkaa varten. Aterian hinta oli keskimäärin 16 euroa per nuppi, kun tyydyimme yhteen lajiin ja siinäkin vaatimattomaan valintaan. Turvallisinta oli yleensä valita Plat de Jour eli päivän lautanen, kun ei tiennyt a la carten vaihtoehdoista, mitä ruoat sisältävät. Suhteellisesti kalleinta oli se vesi, jota aterian lisänä nautimme.

Le Suquet

Aloimme kiivetä Suquetin kukkulalle. Ennen 1800-lukua, jolloin britit tulivat, Cannesiin ei kuulunut juuri muuta kuin Le Suquet’n alue, jossa oli muutamia viehättäviä katuja ja kelta-punasävyisten talojen reunustamia kujia, jotka mutkittelivat kukkulalla Lérinsin munkkien rakentaman linnoituksen ympärillä. Päivisin hiljainen ja kylämäinen Le Suquet muuttuu iltaisin erittäin eloisaksi, kun vierailijat täyttävät Suquetin baarit ja ravintolat.

Rinteestä avautui kaunis näkymä satamalahdelle. Port vieux uudistettiin 1800-luvulla täyttämään uusien brittivieraiden vaatimukset. Nykyisin jäljellä on vielä muutamia kalastusveneitä luksusjahtien vastakohtana. Rannalla on brasserieita, baareja ja äyriäisravintoloita. Satamapoukaman takana on festivaalipalatsi.

Kuvakulmaa vähän kääntäen saadaan kuvaan enemmän kaupunkia.

Saavuttuamme kukkulan laelle näköalapaikkaan Place de la Castre törmäsimme suomalaisseurueeseen, josta ystävällinen neiti lupasi ottaa meistä kuvia.

Kukkulan huipulla on 1500-luvulla rakennettu goottilainen, Neitsyt Marian Toivon kirkko (Notre Dame d’Espérance). Kellotorni on romaanista tyyliä ja kirkon portaali renessanssityyliä.

Kuva oikealla: Alttarin yläpuolella on kaunis ja harmoninen kullattu Toivon Neitsyt Marian patsas (1500-luvulta). En saanut tätä kuvaa oikein onnistumaan. Neitsyt pitää Jeesus-lasta vasemmalla käsivarrellaan ja oikeassa kädessään hänellä on ankkuri. Kuten Heprealaiskirjeessä on kirjoitettu: ”Se toivo meillä on ikään kuin sielun ankkuri” (6:19). Patsaan yläpuolella on Marian ilmestystä esittävä lasimaalaus. Samalla kukkulalla on Linnamuseo (Musée de la Castre), jossa emme käyneet. Museon vieressä on Suquetin torni, jonne johtaa 109 kapeaa porrasta. Ne portaat jäivät kiipeämättä ja mäeltä avautuva näköala ehkä riittää, ettei tarvitse enää torniin kiivetä. Kuva yllä: Kävelimme Suquetilta alas nättejä kujia pitkin ja tulimme alas lähelle rantatoria, jossa oli tämä upea rakennus (Rue Felix Faure 1). Katukuvia voi katsoa lisää netistä Googlen street view:lla osoitteena Cannes.

Etusivu      Seuraava