Nizza 20-27.11.2022

Uusi kaupunki

Paillonin länsipuolella sijaitseva uusi kaupunki kehittyi 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa Promenade des Anglais’n taakse leveiden katujen ja puistoaukioiden verkostona. Niiden istutukset koostuvat Etelä-Ranskan ilmastoon tottuneista palmuista, sitruspuista ja ihmeköynnöksistä. Tunnelma on vanhan Nizzan kujiin ja varjoisuuteen verrattuna ilmava ja valoisa. Vaikka kadut ovat säännöllisiä, arkkitehtuuri on kaikkea muuta, joten kävelijöillä riittää ihailtavaa.

Tämä kuva on Rue de Francen ja Meyerbeerin kulmasta, joka johtaa suoraan Victor Hugo Avenuelle, mistä sama katu jatkuu pohjoiseen Gounod-nimisenä. Kaukana näkyy siis naapurihotellimme Splendid.

Boscolo Exedra Nice Hotel lähellä Jean Médecin’n ratikan risteysasemaa.

Vastakkaisella puolella katua on tämä rakennus, jonka alakerrassa on Varietes elokuvateatteri. Rakennuksen edessä on ruukkua kantavaa naista esittäviä patsaita.

Rue de Francella sijaitsee Musée d’Art et d’Historie Masséna. Tätä yhtä rantapromenadin harvoista alkuperäisistä huviloista ympäröi eksoottisten kasvien täyttämä Eedenin puutarha. Vuonna 1901 rakennettu italialaistyylinen palatsi on täynnä ylellisiä salonkeja. Marsalkka André Massénan kokoelmat avaavat näköaloja 1800-luvun Nizzaan: muotokuvia, Napoleonin kuolinnaamio, kalastajia esittäviä litografioita jne. Jos vanha kaupunki on täynnä kirkkoja, niin uudessa kaupungissa kirkkoja on harvakseen, mutta kaupungin protestanttiset kirkot sijaitsevat uudessa kaupungissa. Ne kuuluvat Ranskan yhdistyneeseen protestanttiseen kirkkoliittoon. Seurakunnat ovat sekä kalvinisteja että luterilaisia. Kirkko sallii naisten pappisvihkimyksen ja samaa sukupuolta olevien avioliittojen siunaamisen.

Hotellimme pohjoispuolella sijaitsevalla Aveneu Georges-Clemenceaulla on paljon hienoja rakennuksia. Monia rakennuksia koristaa kupoli. Siinä on vuosiluku 1900. Pääovessa lukee L’ Escurial (N:o 15).

Sitten hypätäänkin takaisin Rue de Francen länsipäähän (123-125). Gloria Mansions on Garabed Hovnanianin vuonna 1973 suunnittelema art deco tyylin helmi, joka sai innoitusta New Yorkin luksusasuinkerrostaloista ja tuo hienovaraisesti esiin rantaelämän ilot Rivieralla: parvekkeet toistavat aaltojen muotoja, taukorautakuviot tuovat mieleen palmut. Rantaa kuvaavia reliefejä ja eteishallissa paratiisia mukaileva lasimaalaus.

Parin sadan metrin päässä sijaitsee taidemuseo, Musée des Beaux Arts. Ukrainalaiselle Jelizaveta Kotsubeille rakennettu satupalatsi (1878) antaa käsityksen siitä, miten ylellisesti ulkomaalaiset aristokraatit elivät. Genovalaistyylisessä palatsissa toimiva museo sai alkunsa Napoleon III:n Nizzan kaupungille testamenttaamasta taidekokoelmasta. Ensimmäinen kerros on pyhitetty 1600-1800 -lukujen taitteelle. Toisessa kerroksessa on vanhan kirkkotaiteen osasto (1300-1500-l.), jossa on mm. Bronzinon hienosti restaroitu ristiinnaulitseminen (n. 1545) 1800- ja 1900-lukujen taidetta.

Ortodoksinen katedraali

Vain paras kelpasi, kun Venäjän tsaarin Aleksanteri II:n leski Jekaterina Dolgorukaja rakennutti vuonna 1903 katedraalin tontille, jolta puretussa huvilassa hänen poikansa oli kuollut. Sisätilat ovat yhtä koristeelliset kuin ulkopuoli – pronssista ja kuparista tehty ikonostaasi ansaitsee erityismaininnan, sanoo Karttaopas- Nizza. Vieraillessamme katedraalissa siellä oli liturgia menossa. Astuimme sisään kirkkotilaan, mutta meidät ohjattiin sieltä pois, koska meidät laskettiin turisteiksi. Roomalaiskatolisiin kirkkoihin ei näytä olevan yhtä tiukkaa sisäänpääsymenettelyä. En kuitenkaan edes yrittänyt ottaa kuvaa sisätilasta enkä häirinnyt kirkonmenoja. Väkeä oli kirkossa runsaasti.

Liberationin kaupunginosa

Kolmen ratikkapysäkin etäisyydellä hotellistamme sijaitsee Libérationin aukio, jota hallitsee Eteläinen rautatieasema (Gar-de-Sud). Ympärillä kuhisee elämää torin, bistrojen ja kauppojen ympärillä. Aukion vanha nimi on pysynyt käytössä, vaikka sen virallinen nimi onkin Genéral de Gaulle-aukio.

Seuraavan ratikkapysäkin päässä Sainte-Jeanne-d’Arcin kirkossa näkyy huikeita munanmuotoisia kupoleita ja korkea liekkimäinen torni. Jacques Drozin art deco-vaikutteinen ”marenkikirkko” (1933) on tehty valkoiseksi kalkitusta teräsbetonista. Kirkko oli kiinni siellä käydessäni.

Etusivu    Seuraava