Bologna 12-19.10.2023

 

Giardini Stefano Petronius Suurtori Tornit Quadrilatero Montagnola Itsenäisyydenkatu San Luca
Muurit Ravenna Vitalis Kansanaukio Neon Apollinaris Modena Katedraali Rooman aukio
Pyhä Apollinaris

  Viimeinen tutustumiskohteemme Ravennassa oli Pyhän Apollinariksen (Sant Apollinare Nuovo) basilika. Kuningas Theoderik teetti kirkon 6. vuosisadalla, ja se on uskomaton esimerkki roomalais-arabialaisesta arkkitehtuurista.
Kirkon fasadissa on 1500-luvulla rakennettu marmorinen pylväskäytävä. Kirkon vieressä, pylväskäytävän oikealla puolella, sijaitsee pyöreä kellotorni, joka on peräisin 9. tai 10. vuosisadalta.
Kun Unesco kirjasi kirkon maailmanperintöluetteloon, sen asiantuntijat huomauttivat, että "sekä basilikan ulko- että sisäpuoli havainnollistaa graafisesti länsimaisen ja itäisen tyylin fuusiota, joka on tyypillistä 500-luvun lopulta 600-luvun alkuun. Tämä on yksi tärkeimmistä rakennuksista aikakaudelta, jolla oli ratkaiseva kulttuurinen merkitys eurooppalaisessa uskonnollisessa taiteessa."
Sant'Apollinare Nuovon basilikan rakennutti itägoottilainen kuningas Theoderik Suuri palatsikappelikseen 6. vuosisadan ensimmäisellä neljänneksellä. Tämä areiolainen kirkko omistettiin alun perin vuonna 504 jKr. "Kristus Lunastajalle".

 Se vihittiin uudelleen vuonna 561 jKr. Bysantin keisarin Justinianus I:n ollessa vallassa uudella nimellä "Sanctus Martinus in Coelo Aureo" ("Pyhä Martinus kultaisessa taivaassa"). Entinen areiolainen  kirkko omistettiin Toursin pyhälle Martinukselle, puhdasoppisen ortodoksian edustajalle. Legendan mukaan paavi Gregorius Suuri määräsi, että kirkon mosaiikit maalattaisiin mustiksi, koska niiden kultainen loisto häiritsi palvojat heidän rukoillessaan. Basilika nimettiin uudelleen vuonna 856 jKr., koska Pyhän Apollinariksen pyhäinjäännökset oli siirrettävä turvallisempaan paikkaan Adrianmeren rannalta toistuvien merirosvojen hyökkäysten aiheuttama uhan takia.



Kirkon apsis ja atrium modernisoitiin eri aikoina alkaen 600-luvulta tuhoamalla mosaiikit, joiden teemat olivat liian avoimesti areiolaisia tai jotka ilmensivät kuninkaan kunniaa, mutta sivuseinien mosaiikit, 24 pylvästä, joissa on yksinkertaistetut korinttilaiset kapiteelit, ja lukupulpetti ovat säilyneet. Joissakin pylväissä on kuvia käsivarsista ja käsistä, jotka ovat osia rukoilevia gootteja ja Theodorikin hoviväkeä esittävistä kuvista. Ne on poistettu Bysantin aikana. Felice Kibel kunnosti (ja muutti) mosaiikkeja 1800-luvun puolivälissä. Nykyinen ensimmäisen maailmansodan aikana vaurioitunut apsis on jälleenrakennettu.

 Vasemman sivuseinän ylänauhassa (siis katon rajassa olev rivi) on 13 pientä mosaiikkia, jotka kuvaavat Jeesuksen ihmeitä ja vertauksia. Keskimmäinen mosaiikkirivi esittää sädekehin varustettuja pyhimyksiä, profeettoja ja evankelistoja, kuusitoista kummallakin puolella. Figuurit on toteutettu hellenistis-roomalaisen perinteen mukaisesti, ja ne osoittavat tiettyä ilmaisun yksilöllisyyttä verrattuna muihin basilikan hahmoihin. Jokaisella kuvatulla henkilöllä on kirja, joko rulla- tai codex-muodossa, ja kuten monilla muillakin hahmoilla koko basilikassa, heidän kaavuissaan on merkki tai symboli. Nämä mosaiikit vuorottelevat ikkunoiden kanssa.

Alarivissä on Bysantin kauden 22 neitsyen kulkue (yksityiskohta), jota johtaa kolme tietäjää (Tämän mosaiikin tietäjät ovat nimeltään Balthasar, Melchior ja Gaspar; tämän uskotaan olevan varhaisin esimerkki näiden kolmen nimen antamisesta tietäjille kristillisessä taiteessa). Se liikkuu Classen kaupungista kohti Madonnan ja lapsen ryhmää, jota ympäröi neljä enkeliä.

 

Oikealla seinällä ylärivillä on 13 mosaiikkia, jotka kuvaavat kärsimystä ja ylösnousemusta. Ruoskinta ja ristiinnaulitseminen kuitenkin puuttuvat. Ne kuvaavat niitä Raamatun osia, jotka luettiin ääneen kirkossa paaston aikana Theoderik Suuren hallitusaikana.  Nämä mosaiikit erotetaan toisistaan ​​koristeellisilla mosaiikkipaneeleilla, jotka kuvaavat simpukan muotoista syvennystä, jossa on seinävaate, risti ja kaksi kyyhkystä. Nämä mosaiikit toteutti ainakin kaksi taiteilijaa.
Alla olevalla rivillä on suuria bysanttilaistyylisiä mosaiikkeja, joista puuttuu yksilöllisyys, ne ovat siis hyvin samankaltaisia.

26 marttyyrin kulkue on Pyhän Martinuksen ja Pyhän Apollinariksen johdolla siirtymässä  Theodorikin palatsista kohti (kuvassa oikealla)


valtaistuimella istuvaa Kristusta neljän enkelin keskellä.

Tämä alempi nauha, joka sisältää kaavamaisen esityksen Theoderikin palatsista oikealla seinällä ja Classen sataman kolmesta laivasta vasemmalla seinällä, antaa meille tietyn käsityksen Ravennan arkkitehtuurista Theodorikin aikana. Kirkon takaosassa on karkea mosaiikki, joka sisältää keisari Justinianuksen muotokuvan.
 
  Tässä kohtaa alkoi jo tulla ähky Ravennan mosaiikeista. Piti katsoa, milloin se seuraava juna lähteekään!
Ravennassa jäi vielä näkemistä. Onneksi sen näkee netistä. Tällaisia koheteita ovat areiolainen kastekappeli, Domus dei Tappeti del Pietra (kivimattojen talo), Teoderikin mausoleumi, Classessa sijaitseva Sant Apollinariksen basilika, ja entäs tuo Santa Maria in Porto?

 Etusivu     Seuraava